Luomista monella rintamalla

Viimeinen pari viikkoa on mennyt aika tiiviisti musiikin kanssa, parissa viikossa on syntynyt kuusi kappaletta, jotka eivät luonnollisesti jätä rauhaan ennen kuin ne on tehty valmiiksi. Tekemäni musiikin tyylistä on vaikea tavallaan sanoa mitään, mutta kun vaikutteina on CMX, Stam1na, Pariisin Kevät ja liuta muitakin kotimaisia artisteja, niin aika mielenkiintoista genrejen sekoitusta lopputulos on.

Miksi sitten höpötän musiikin tekemisestä kirjoittamiseen liittyvässä blogissani?

a) En vaan saa itseäni riuhdottua kirjoittamaan, kun (lähes) kaikki insipiraatio väyläytyy musiikkiin tällä hetkellä

b) Kirjoittaminen ja musiikki liittyvät yhteen

Kohta a)

Mun kirjoittamistapa on jotenkin erikoinen. Tai en tiedä erikoisesta, mutta ainakin lähes jokaista kirjoitusopasta vastaan se taistelee säännöttömyydellään. Mulle varsinainen kirjoittaminen on vain yksi osa koko prosessia, suurimman osan työstä teen näppäimistön ulkopuolella. Kehittelen tarinoita, sananparsia ja hahmoja aika pitkälle päässäni, josta sitten tuotan kaiken rakentamani paperille kun siltä tuntuu. En todellakaan tahdo nähdä itseäni kustantajan keksimän deadlinen rajoittamana, ”nyt on pakko kirjoittaa, vaikkei kiinnosta”.

Toisekseen itse kirjoittamiseen on hyvä keskittyä juuri silloin, kun on täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Luominen ja inspiraation alla työskentely voi välillä uuvuttaa kehoa jonkun verran, kun biisejä, ajatuksia ja kaikkea muutakin työstää aamusta iltaan, tai oikeastaan illasta aamuun. Syöminen ja nukkuminen unohtuu välillä liiankin helposti, mutta toistaiseksi hengissä ollaan, joten eipä kai sitä mitään väärää tule tehtyä.

Kohta b)

Sävellän, sanoitan ja sovitan kaikki biisini itse. Olen puntaroinut todella kauan englanti/suomi –ajatusleikkiä. Osaan tehdä englanniksi hieman leikkisempää musiikkia, osaan sisällyttää tekstiin jotain sellaista lapsen maailmankuvaa, jota suomeksi en osaa tai uskalla tehdä. Tuo on todella vaikea kuvata tarkasti, että millainen lukko tuossa sanoittamisessa mulla on, mutta kun runojakin on tullut kirjoitettua ja jopa julkaistua, niin kaiketi tuo suomenkieli on kuitenkin sitten se vahvempi väline minulle. ”Osaat käyttää äidinkieltäsi kauniisti”, minulle sanottiin ja sillä minä sitten menen.

Kirjoittajapiiri Prisma: Tapaaminen osa II

S. kans parin viikon tauon jälkeen kahvittelu jälleen takana ja aijaijai. Mulla on kunnia saada yksityisopetusta kaverilta, joka voisi tehdä (ja varmaan tekeekin) kirjoittamisen opettamista vielä jossain vaiheessa työkseen. Enkä työllä tarkoita suoranaisesti palkkatyötä, mutta tiedämpähän vaan, että S. avaa näkemyksillään lukkoja tosi vahvasti. S. opetus ei välttämättä ole tarkoitettu aivan vasta-alkajille, tavallaan jonkinlainen OMA näkemys kirjallisuudesta, kirjallisuuden historiasta sekä kirjallisuuden merkityksestä suomalaisessa sekä ihan koko ihmiskunnan kulttuurihistoriassa on oltava, tai ainakin olisi hyvä olla.

Tuo ei nyt tarkoita mitään ”korkeakylttyyri” –scheissea, vaan sitä, että opetuksesta saa yksinkertaisesti enemmän irti kun tietää suomalaiset merkittävät kirjailijat ja heidän tuotantonsa.

Sessio venähti lopulta neljätuntiseksi ja keskityimme lähinnä suomalaisiin kirjailijoihin sekä hahmonluontiin. Sain S:ltä aika hyvän työvälineen avuksi hahmon rakentamiseen ja päätin jossain määrin hylätä tuon työvälineen käytön tässä TuiTui projektissa. Sain nimittäin S:ltä suosituksen satuhahmojen luomiseen jonkin kirjallisen opuksen muodossa ja tutustun nyt ainakin ensin siihen. Tuo S:n mentoroima hahmonluontityökalu sopii paljon paremmin tänne aikuisten maailmaan, joten sitä työkalua opetellakseni mun täytyy nyt saada jonkinlainen ajatus novellista tai jostain pienoisromaanista, jossa oikeastaan tarina on sivuasia, mutta sitten itse tarinan hahmot pääasia.

Näillä aloitetaan kirjallisuuden sekä myös musiikin parissa vietettävä luova viikko :)