Reilu kuukauden kirjoitustauko. Nyt on jo myönnettävä, että
on päässyt huomaamattani syntymään tekstillinen lukko, toisin sanoen kesken
tekstin tuottamisen flown tuli pieni kupru luovaan mieleen, jolloin jouduin
jättämään tuossa marraskuussa tekstin tuottamisen pariksi päiväksi
selvittääkseni kuprun. Kuprussa itsessä ei ollut mitään suurta, se oli
selvitetty jo samana päivänä kuin se syntyi. Mutta se kertautuessaan aiheutti
sitten lukon, joka eteni tuttuja reittejä.
Eilen juttelimme S:n kanssa jälleen lukoista ja juuri
tuollaista filosofista opetusta kirjoittamisesta ja tekstintuottamisesta minä
olen kaivannut. Varmaan suurin ”ahaa”-elämys liittyi omien rutiinien
hahmottamiseen. Kirjoitan kommenttikenttiin omat fiilikset sekä rutiinit ennen
tekstin tuottamista, jolloin saan todennäköisesti hahmotettua ”milloin olen
parhaimmillani”. Tämä tuntuu pitempään kirjoittaneista varmasti typerältä,
koska he tajuavat rutiinit itsestään itsestään (olipa hienosti sanottu!). Mutta
mä tavallaan hahmottelen aika analyyttisesti itseni tässä suhteessa. Tästä tulee
minun työtä, mä tahdon opiskella työskentelytavat, työkalut sekä kaiken siihen
liittyvän mahdollisimman selkeäksi jo urani alkuvaiheessa. Se luo mielestäni
hyvän pohjan tulevaan, jossa helpotan ulkoisilla rutiineilla tekstin
tuottamista. Eteenkin huomaan lukot ja niiden syntymisen ja onnistun
toivottavasti välttämään ne.
Kotitehtävänä S:lle lupasin värkätä jonkinlaisen A4:n omista
lukoista, niiden muodostumisesta ja kierrosta. Tietenkin ne hahmottuvat ajan
kanssa paremmin, mutta uskon jo jonkin verran tietävän lukkojen synnystä,
niiden tunnistamisesta, niiden ehkäisemisestä sekä korjaamisesta. Tässä pätee
aivan sama asia kuin korjaamisessa yleensäkin. Ehkäisy on aina helpompaa ja
kustannustehokkaampaa, kuin korjata sitten vahinkoja jälkikäteen.
Kirjoittaminen ei ole mitään salatiedettä. En usko
kirjoittajan pystyvän kirjoittamaan itseään suurempaa tekstiä, vaikka kuinka
kuut olisivat kohdillaan, feng shuit balanssissa ja mieli tyhjänä, valmiina
seuraavaa suurromaania varten. Mutta uskon, että se oma tämän hetkinen
potentiaali saadaan parhaiten ulos, kun tunnistaa omat tapansa kirjoittajana.
Pääasiallinen tavoite on a) tuottaa tekstiä ja b) tuottaa joka kerta
mahdollisimman hyvää tekstiä (oma potentiaali käyttöön!)
Oma treenaus tuon TuiTuin kirjoittamisen ohella on muutama
dialogiharjoitus, valitsen varmaan useamman tilanteen tai näkökulman. En tiedä
kuinka paljon dialogia TuiTuihin ainakaan vielä tulee, mutta kun TuiTui pääsee
Talvimaahan, on kirjassa ainakin 2 tai 3 pitempää dialogia, joissa on sitten
sanomaa myös meille lapsuutensa kadottaneille aikuisille :)
Niin ja tietenkin se lukkojen syntymisen mindmap! Mutta sitä
en julkaise, se työkalu jää mun ja S. käyttöön toistaiseksi.
