Luomista monella rintamalla

Viimeinen pari viikkoa on mennyt aika tiiviisti musiikin kanssa, parissa viikossa on syntynyt kuusi kappaletta, jotka eivät luonnollisesti jätä rauhaan ennen kuin ne on tehty valmiiksi. Tekemäni musiikin tyylistä on vaikea tavallaan sanoa mitään, mutta kun vaikutteina on CMX, Stam1na, Pariisin Kevät ja liuta muitakin kotimaisia artisteja, niin aika mielenkiintoista genrejen sekoitusta lopputulos on.

Miksi sitten höpötän musiikin tekemisestä kirjoittamiseen liittyvässä blogissani?

a) En vaan saa itseäni riuhdottua kirjoittamaan, kun (lähes) kaikki insipiraatio väyläytyy musiikkiin tällä hetkellä

b) Kirjoittaminen ja musiikki liittyvät yhteen

Kohta a)

Mun kirjoittamistapa on jotenkin erikoinen. Tai en tiedä erikoisesta, mutta ainakin lähes jokaista kirjoitusopasta vastaan se taistelee säännöttömyydellään. Mulle varsinainen kirjoittaminen on vain yksi osa koko prosessia, suurimman osan työstä teen näppäimistön ulkopuolella. Kehittelen tarinoita, sananparsia ja hahmoja aika pitkälle päässäni, josta sitten tuotan kaiken rakentamani paperille kun siltä tuntuu. En todellakaan tahdo nähdä itseäni kustantajan keksimän deadlinen rajoittamana, ”nyt on pakko kirjoittaa, vaikkei kiinnosta”.

Toisekseen itse kirjoittamiseen on hyvä keskittyä juuri silloin, kun on täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Luominen ja inspiraation alla työskentely voi välillä uuvuttaa kehoa jonkun verran, kun biisejä, ajatuksia ja kaikkea muutakin työstää aamusta iltaan, tai oikeastaan illasta aamuun. Syöminen ja nukkuminen unohtuu välillä liiankin helposti, mutta toistaiseksi hengissä ollaan, joten eipä kai sitä mitään väärää tule tehtyä.

Kohta b)

Sävellän, sanoitan ja sovitan kaikki biisini itse. Olen puntaroinut todella kauan englanti/suomi –ajatusleikkiä. Osaan tehdä englanniksi hieman leikkisempää musiikkia, osaan sisällyttää tekstiin jotain sellaista lapsen maailmankuvaa, jota suomeksi en osaa tai uskalla tehdä. Tuo on todella vaikea kuvata tarkasti, että millainen lukko tuossa sanoittamisessa mulla on, mutta kun runojakin on tullut kirjoitettua ja jopa julkaistua, niin kaiketi tuo suomenkieli on kuitenkin sitten se vahvempi väline minulle. ”Osaat käyttää äidinkieltäsi kauniisti”, minulle sanottiin ja sillä minä sitten menen.

Kirjoittajapiiri Prisma: Tapaaminen osa II

S. kans parin viikon tauon jälkeen kahvittelu jälleen takana ja aijaijai. Mulla on kunnia saada yksityisopetusta kaverilta, joka voisi tehdä (ja varmaan tekeekin) kirjoittamisen opettamista vielä jossain vaiheessa työkseen. Enkä työllä tarkoita suoranaisesti palkkatyötä, mutta tiedämpähän vaan, että S. avaa näkemyksillään lukkoja tosi vahvasti. S. opetus ei välttämättä ole tarkoitettu aivan vasta-alkajille, tavallaan jonkinlainen OMA näkemys kirjallisuudesta, kirjallisuuden historiasta sekä kirjallisuuden merkityksestä suomalaisessa sekä ihan koko ihmiskunnan kulttuurihistoriassa on oltava, tai ainakin olisi hyvä olla.

Tuo ei nyt tarkoita mitään ”korkeakylttyyri” –scheissea, vaan sitä, että opetuksesta saa yksinkertaisesti enemmän irti kun tietää suomalaiset merkittävät kirjailijat ja heidän tuotantonsa.

Sessio venähti lopulta neljätuntiseksi ja keskityimme lähinnä suomalaisiin kirjailijoihin sekä hahmonluontiin. Sain S:ltä aika hyvän työvälineen avuksi hahmon rakentamiseen ja päätin jossain määrin hylätä tuon työvälineen käytön tässä TuiTui projektissa. Sain nimittäin S:ltä suosituksen satuhahmojen luomiseen jonkin kirjallisen opuksen muodossa ja tutustun nyt ainakin ensin siihen. Tuo S:n mentoroima hahmonluontityökalu sopii paljon paremmin tänne aikuisten maailmaan, joten sitä työkalua opetellakseni mun täytyy nyt saada jonkinlainen ajatus novellista tai jostain pienoisromaanista, jossa oikeastaan tarina on sivuasia, mutta sitten itse tarinan hahmot pääasia.

Näillä aloitetaan kirjallisuuden sekä myös musiikin parissa vietettävä luova viikko :)

"Ihan kiva"

Eilinen kirjoituspäivä jäi lopulta muiden kiireiden takia aika tyngäksi, mutta sain nyt ainakin päähahmolle vähän lihaa luiden ympärille. Teen todennäköisesti jokaisesta hahmosta noin A4 -mittaisen hahmokortin itselleni ja tässä kuvassa esimerkki word-dokkarista, jollaista ajattelin lähteä hahmoistani täyttelemään.

Tavoitteena on oikeastaan itselleni löytää työkalu, jonka käyttö tulee tutuksi romaanista tai novellista riippumatta. Kirjoittelen varmaan TuiTuin ohella novelleita täällä julkaistavaksi, joten treenailen hahmon luontia myös novelleihini.

En laita tänne nyt täytettyä hahmolomaketta, koska en osaa vielä sanoa missä määrin mikäkin hahmon taustatekijä tulee esille varsinaista romaania kirjoittaessa. Painotan vielä kerran, että näitä hahmolomakkeita ei todennäköisesti tulla ikinä julkaisemaan missään, ovatpahan vain itselläni muistutuksena siitä, että mitkä taustatekijät vaikuttavat kulloinkin hahmon tekemissä valinnoissa.

Lasten kirja versus aikuisten kirja

Ruusu&Rusetti (c) LP.

Huomasin aika nopeasti pitäväni "lapsille" kirjoittamisesta. En todellakaan sen takia, että lapset olisivat jotenkin vähemmän kriittisiä, päinvastoin. Lapset sanovat mitä ajattelevat, kertovat mistä tykkäävät ja ennen kaikkea kertovat mistä eivät tykkää. Lapsilta saa suoraa palautetta verrattuna noihin kirjoituskurssien palautteisiin: "Ihan kiva."

Ainiin, paras palaute noilta kursseilta ikinä oli sellainen vanhemman naishenkilön palaute: "Ootko sä siis itse kirjoittanut tämän?" :D Ei, en ole. Käyn kursseilla vaan sen takia, että voin viedä muiden tekstiä ominani!

Tänään on tavoitteena kirjoittaa TuiTuin tekstiin lyhyehkö kohtaus, jossa tarinaan esitellään mukaan kettusisarukset Ruusu&Rusetti.

Tahdon testata tuota hahmolomaketta myös ihmishahmoille, että miten se eroaa tällaisesta lastenkirjan hahmosta, jolle on sallittua - jopa toivottua - saada historiaan, perhesuhteisiin ja luonteeseen jotain erikoisuuksia.

Kuusilehdon hahmolomake

Tuossa onkin kuva lomakkeesta yllä, mutta selitetään vielä omat ajatukset auki ton kautta. Kuvaus tarkoittaa sellaista hahmon lyhyttä esittelyä. Pikkaisen ulkonäköä, kokoa ja luonnetta. Luonne -kohdassa kerrotaan hieman tarkemmin hahmon luonteenpiirteistä, mielellään ehkä jonkun esimerkin kanssa. Historiasta voidaan kertoa ehkä merkittävät asiat, tai sitten sellainen kooste historiasta siihen saakka kun hahmo ilmestyy tarinaan. Esimerkiksi Ruusun&Rusetin tapauksessa voitaisiin kirjoittaa historiasta, että he joutuvat pelkäämään tarinassa myöhemmin esiintyvää Metsänvartijaa jonkin metsästysyrityksen jäljiltä, mutta toisaalta Metsänvartija on auttamassa TuiTuita tarinassaan eteenpäin "hyvänä" hahmona, joten tuollainen ristiriita tarinaan tuo mukavan lisän luomiseen.

Perhe tarkoittaa luonnollisesti perhettä. Asuuko yksin vai ei? Jos joo, niin onko sukua tai perhettä? Millaiset suhteet ja välit perheeseen? Onko jokin perheenjäsen, joka jää "mysteeriksi", esim. isää ei mainita ikinä missään tilanteessa? Tuollaiset on ehkä hyvä laittaa itselle muistiin, ettei sitten lipsauttele vahingossa perhesuhteista jotain, joka on ristiriidassa jonkin aikaisemman tapahtuman kanssa. Motto, en tiedä onko tämä turha kohta, täytyy konsultoida muutenkin S:ää tässä hahmonluonnissa. Motto voisi kertoa jotain oleellista kaikesta mikä hahmoon liittyy, mutta kuinka vaikea sitä on sitten "ulkopuolisena" tiivistää johonkin muualta lainattuun lauseeseen?

Motivaatio, ehkä tämä on sellainen pahis/hyvis/siltä väliltä -juttu. Päähahmoista tahtoisi tietenkin hyvän tyypin, mutta toisaalta ristiriitojen kautta luodaan hahmolle valintatilanteita, jossa hyvän ja pahan raja hämärtyy, katoaa ehkä kokonaan. Ja voiko sitten toisaalta tuollaista hyvä/paha selkeää jakoa tehdä, ainakaan aikuisten kirjallisuudessa. Lastenkirjallisuudessa tahdon hahmoihin, "pahoihinkin" ripauksen hyvyyttä, koska lasten maailmankuvaa ei nyt välttämättä tarvitse järisyttää sen enempää, mitä media ja keskenkasvuiset aikuiset jo muutoin tekevät.

Näillä eväillä kohti viikonloppua! :)

Hahmonluontia part I

Tänään on ohjelmassa kirjoittaa muutamasta hahmostani luonnekuvaukset, historiat, motivaatiot, perhesuhteet, elämänfilosofiat. Tämä on mulle täysin uutta, mutta lopputuloksen kannalta äärimmäisen tärkeää. Tämä metodi on opittu S:ltä, joka on kirjoittanut näytelmäkirjallisuutta parikymmentä vuotta, joten uskon hänen tietävän mistä hän hahmonluomisessa puhuu.

Kuvat ovat toistaiseksi netistä pöllittyjä

Tällä hetkellä tarinassa on esiintynyt vasta kaksi hahmoa, mutta mielessäni hahmoja on jo 6-7 ja niitä syntyy joka päivä lisää. Äärimmäisen tärkeää on saada hahmoihin tuota historiaa kirjoittaessa eloa, koska muuten hahmoista tulisi tasapaksuja, samankaltaisia kuusilehdon alteregoja. Tuo käy pitemmän päälle aika raskaaksi, koska aidoksi hengittäväksi ajattelevaksi hahmoksi saan ehkä yhden tai kaksi hahmoa, mutta loput ovat sitten jotain tasapaksua harmaata massaa.

Lisäksi itse tarinassa huomasin sattumalta aloituksen voiman. Aloin lukemaan tämän hetkistä tekstiäni noin puolesta välistä, jolloin tajusin koukuttuvani tekstiin aivan erilailla kuin tämän hetkisellä aloituksella. Kirjan aloituksen merkitystä ei voi väheksyä, joten todennäköisesti ruuvaan tänään tuon aloituksen kuntoon. Muutenkin mulle mielessäni näin vahvan tarinan kirjoittamisessa helpointa on työstää mahdollisimman valmista tekstiä aikaiseksi, ettei kovin useasti tarvitsisi palata jo tuotettuun tekstiin, koska tarina ja sen hahmot tahtovat päästä eteenpäin.

Eli testataan nyt ainakin alkuun sellaista Kirjoituspäivä/Korjailupäivä/Kirjoituspäivä/Vapaapäivä –aikataulutusta.

En ole mikään varsinainen ammattikirjailija, mutta koska uskon suurimman osan maamme kirjailijoista olevan kaltaisiani pöytälaatikkoon kirjoittelijoita, niin mielenkiintoista olisi varmaan kanssakirjailijoiden kuulla meikäläisen normaalista työpäivästä. Eli kirjoitetaanpa vaikka tämän päivän ajankäytöllisestä kulusta postaus, joka sitten julkaistaan huomenna.

Siihen saakka atjöööö :)

Blogi starttaa!

Tiistai on paljon parempi päivä aloittaa työviikko kuin maanantai. Vaikka aloitinkin työviikon maanantaina. Mutta korkataan virallisesti blogi tänään avatuksi.

Suurin syy blogin olemassaololle on yksinkertaisesti oman työn seuraaminen sekä työn edistäminen. Seuraan työn etenemistä periaatteella "yhteisöpaineen vaikutus tekstin tuottamiseen" sekä työtä edistän aivan vain sillä, että kirjoitan blogiini lämmittelytekstiä ennen kuin alan varsinaiseen työhön.

Tämän hetken heittämällä inspiroivin ja ajatuksia herättävin teos on TuiTui - romaani lapsille. Tarina ja sen pääasiallinen kulku on hahmottunut aikalailla alusta loppuun mielessäni, mutta jo ensimmäisissä vedoksissa sain onnekseni huomata, että päähahmo on niin syvä, että tekstiä ja tapahtumia syntyy lähes itsekseen. Hahmon luomisesta suuret kiitokset luovuuteni alkulähteelle L.P:lle.

Tekstiä on tällä hetkellä kasassa noin 700 sanaa, en osaa heittää edes arviota siitä, kuinka paljon lopullinen teos sanojaan sisällään pitää.

En edes väitä hahmottelevani tätä maailmaa yksin. Mutta uskon yhteistyöhön ja yhdessäluomiseen. Tarinaa värittää L.P siskonsa kanssa, joilta maailma saa muodot ja hahmot. Tarinaa rakennan minä ja esikuuntelijani toimii 5 -vuotias tyttäreni K.

Summittaisena tavoitteena on saada tarina valmiiksi 31.1.2015, jonka jälkeen alan työstämään tarinaa kustantajille tarjottavaksi ja jos yksikään kustantaja ei näe maailmaa kuten lapset, kustannan kirjan omatoimisesti.


Kirjoittajasta:

Hän on kolmekymppinen mies.

Olen löytänyt kirjallisuuden lukion aikoihin, olen siis noin kymmenisen vuotta lukenut, lähinnä suomalaista kirjallisuutta.

Kirjoittanut olen pari kolme vuotta, enemmän tai vähemmän. Olen käynyt pari kirjoituskurssia ja kirjoitusharrastustani tukee parikymmentä vuotta kirjoittamista harrastanut S., joka jo lyhyen tuttavuutemme aikana on edistänyt ja tukenut minua polullani huimasti.

Ympäristön merkitystä ei voi luovassa työssä väheksyä, joten jo tässä vaiheessa kiitos ystävilleni :)